Lähdin siis ajoissa kotiin, mutta piti kiertää Anittan kautta - hää se oli piipahtanut Sinellissä shoppailemassa.
Tässä kuvassa poseeraa (tosi poseerauskuva, syö heiniksiä) Lara.
Anitta oli löytänyt miullekin jotain kivaa - AMMUJA! Mie alan kuulemma opettelemaan decoupagea (kamala sana). Tuloksi sitten joskus
Kiitos Anitta, että miulla onkin ihania ystäviä. *vielä mie tämän korvaan*
Tästä tulee taas sanomista. Ammuja, mie viime yönä sitten vähän askartelin
3D - tekniikkaa ja kangasta yhdistäen tein tauluja, ja teen lisää kun ehdin.
Kissalan pojat
Kello viiden tee
Sit mie tapasin taas yhden tyypin (tää miun salainen neuleystis paljastuu joskus)
Nyt se on sitten paljastettu, saapi nähdä kuka ekana huomaa paljastuksen tapahtuneen...
Tuo paita siis tässä pääosassa, muu tuossa kuvassa on "rekvisiittaa"
Ja neitoset esittelevät kauniita, uusia laukkujaan.
Meissä jokaisessa asuu kohta pieni, blondi marilyn... tai jotain semmoista...
Olin pari vuotta sitten Tenerihvalla kääntymässä ja kävelin kellomekossa kauppakeskuksessa, yllättäen miulle kävi kuin tuolle yllä olevalle Marilyn Heiferille - helmat oli korvissa. Mie tietty painamaan helmoja alas ja hyppäsin sivuun siitä ritilän päältä (olin kulkenut monen samannäkösen yli aikaisemmin ja mitään pöllähdyksiä ei ollut tullut, joten en osannut pelätä moista) ja vilkuilin ympärille miettien että onneks laitoin uudet pikkarit ennen ostarille lähtöä ja että eihän kukaan vaan nähnyt. Eipä nähnyt ei - paitsi se yks setä, varppina reilut seittämänkymppiä mittarissa ja se nostaa peukkua ja huutaa kähisevällä äänellä " Just like a Marilyn Monroe!" Voe vihne, silloin sai marsu jalat alleen... Kysyin mimmeiltä joiden kanssa olin siellä että näittekö mitä miulle kävi? Ne sanoo, ei nähty, mene uudestaan! *en muuten menny*
Mutta että tälläiset toi, miun pitää - kuulemma - alkaa hyppelehtimään.
Pyörittelen ammuja ja läskit lähtee
Kiitos myös tälle salaiselle neuleystävälle, eihän hää miulle oo salainen vaan teille jotka mietitte kenen naama on sutussa P.S. exä on tulossa sinne teillepäin syyskuussa, uhkasin sen kyytiin hypätä
Ja kun jäi hetkonen aikaa ennenkuin työt alkoivat aamulla niin piipahdin (siis noi ammut huus miulle että tääääännneeeepääääiiiin) Tiimarissa hakemassa telineen pyyhkeelle. Toi on oikeesti talouspaperille tarkoitettu mutta ei suomalaiset paperirullat tuohon mahdu ja jos mahtuu niin ei pyöri eikä ammuja näy ollenkaan. Siis pyyheliinateline on hän!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.